tiivistettyjä otteita keskustelusta
Leo Stranius: Tiettyyn rajaan asti tulotaso ja hyvinvointi korreloivat keskenään. Tämä raja on yleensä noin 1000 dollaria tai vähän yli kuukaudessa, sen jälkeen onnellisuus ja hyvinvointi eivät kasva vaikka tulot kasvaisivat. Jotta pystyisimme tyytymään tähän, meidän pitäisi löytää tulevaisuudessa mekanismeja, joiden avulla siirryttäisiin degrowth-talouteen. Siinä yhteiskuntajärjestelmä ja talous eivät edellytä kasvua toimiakseen. Nyt ollaan tilanteessa, jossa talous ajautuu jonkinlaiseen kriisiin, jos se ei koko ajan kasva, ja sen myötä kriisiytyy koko yhteiskunta. Tämä onnistuisi tietysti siten, että tyytyisimme vähempään.
Karina Jutila: Ei kannata olla liian jalat irti maasta. Meidän on hyvinvoivina ja hyvin toimeentulevina ihmisinä helppo sanoa, että luovutaan siitä ja tästä ja tyydytään vähempään. Suomessa on kuitenkin ihan oikeaa köyhyyttä, esimerkiksi pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä. Voiko heitä mennä osoittamaan sormella, että tyydy vähempään, tarkastele itseäsi ja ota onnellisuutesi siitä, kun rahat eivät riitä?
Tiina Silvasti: Minä en ainakaan halua, että köyhälle kansalle aletaan opettaa, että raha ei tee onnelliseksi. Eriarvoisuuden kasvu on iso asia. Kun ihminen elää suhteessa yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin, syntyy tahtomattakin vertailuasema. Ne, jotka kokevat, että heidät jätetään yhteisen vaurauden jakamisen ulkopuolelle, voivat varmasti huonommin. Sosiaalipoliitikkona tekisi mieli sanoa, että tämä on suurelta osin jakokysymys, siis miten hyvinvointia jaetaan. Minkä takia työmarkkinat ovat niin hurjat kuin ne ovat? Miksi kiire tuottaa niin paljon pahoinvointia? Eräs mielenterveystoimiston työntekijä kertoi mielestäni tästä aivan mainion esimerkin. Hän kertoi, että 20 vuotta sitten sahalle saattoi mennä siivoojaksi ihminen, joka otti keskellä päivää torkut. Ihminen saattoi olla mukana työelämässä, vaikka oli mielenterveysongelmia. Eihän sellainen kävisi enää nykyisin päinsä mitenkään. Jossain vaiheessa pitää pohtia, milloin globalisaatiokortti otetaan esille. Kun metsäteollisuus lähtee Kiinaan, puhutaan globalisaatiosta. Mutta kun puhutaan hyvinvoinnin jakautumisesta, silloin globalisaatiokorttia ei oteta esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti