tiivistettyjä otteita keskustelusta
Teppo Eskelinen: Väitän, että suurin osa maailman ihmisistä pystyisi ruokkimaan itsensä aivan hyvin, jos heille vain annettaisiin siihen mahdollisuus. Tai jos sitä ei aktiivisesti estettäisi. Ihmiset, jotka ovat täysin riippuvaisia paikallisista luonnon resursseista kehitysmaissa, syrjäytetään suurimittaisen talouden tieltä. Ilmastonmuutos vaikuttaa valtavasti ihmisten olosuhteisiin, resurssivirrat kulkevat jatkuvasti globaalista etelästä globaaliin pohjoiseen. Globaali näkökulma on todella tärkeä, mutta meidän pitäisi aina kääntää katse ensin itseemme ja omaan elämäntapaamme sekä siihen, millaisia prosesseja se ruokkii ja edistää.
Heikki Hiilamo: Minusta sinä Teppo vähän romantisoit köyhiä. Kun lapsia kuolee ja kun ihmiset kärsivät fistulan tyyppisistä vaivoista, kyse on pitkälti alikehityksestä ja alistumisesta, todellisesta resurssien puutteesta. Siinä tilanteessa ihmiset eivät ole kovin kekseliäitä eikä heillä ole edellytyksiäkään siihen. Minusta olisi hyvä, jos ihmiset kertoisivat julkisesti antavansa rahaa hyväntekeväisyyteen. Se olisi hyvä normi ja se voisi murtaa sitä yleistä uskomusta, että kaikki käyttäytyminen on itsekästä. Altruistisetkin ihmiset joutuvat keksimään käytökselleen jonkun itsekkään selityksen, jotta se hyväksyttäisiin.
Teppo Eskelinen: Tietysti kehitysapu on tärkeää, mutta se on aivan murto-osa siitä resurssivirrasta, joka kulkee toiseen suuntaan. On myös tärkeää vedota ihmisiin, jotta heillä kehittyy joku eettinen vastuu maailman asioista. Mutta kun puhutaan hyväntekeväisyydestä ja mitä sillä voi saada aikaan, samassa lauseessa täytyy sanoa, että hyväntekeväisyys on tyypillistä sellaisissa yhteiskunnissa ja järjestelmissä, joissa paremmat hyvinvointijärjestelmät ovat romahtaneet. Hyväntekeväisyys on myös todella tehotonta. Yksikään maa tai alue maailmassa ei ole koskaan noussut hyväntekeväisyyden ansiosta. Nousu tapahtuu muilla keinoin, tyypillisesti siihen vaikuttavat vahvat yhteiskunnalliset liikkeet.
Leo Stranius: Joskus on vaikea tuntea surua, kun näkee työpaikkojen valuvan etelään, koska kaikkinainen tulonsiirto pohjoisesta etelään edistää globaalia tasa-arvoa ja oikeudenmukaisempaa tulonjakoa.
Teppo kirjoittaa, että hyväntekeväisyys on tyypillistä sellaisissa yhteiskunnissa ja järjestelmissä, joissa paremmat hyvinvointijärjestelmät ovat romahtaneet. Minun tietojeni mukaan esimerkiksi Pohjoismaissa hyväntekeväisyys on suhteellisen laajaa ja maitten vertailu antaa perusteita enemminkin sellaiselle väitteelle, että siellä missä on syntynyt vahva valtiollinen hyvinvointijärjestelmä, siellä myös yksityinen solidaarisuus on vahvaa eli valtiollinen ja ei-valtiollinen solidaarisuus tukevat toisiaan.
VastaaPoista