Mitkä ihmeen pidot?

Yltäkylläisten pidot – hyvinvoinnin tulevaisuus on 1930-luvulta alkaneeseen Pidot-perinteeseen liittyvä keskustelukirja, jossa yhdeksän ajattelijaa pohtii yhteiskunnan kehitystä pitkällä tähtäimellä. Pöydän ääressä kesäkuussa 2009 olivat koolla Heikki Hiilamo, Tuula Helne, Teppo Eskelinen, Tiina Silvasti, Leo Stranius, Isä Ambrosius, Riina Nevamäki, Karina Jutila sekä Jaakko Kiander.

Mitä tarkoittaa hyvinvointi 30 vuoden kuluttua? Mitä tavoittelemme sitten, kun perustarpeet on tyydytetty? Vieläkö bruttokansantuote on pätevä hyvinvoinnin mittari? Miten eletään maailmassa, jonka suurin haaste ilmastonmuutoksen torjunta? Täytyykö ihmisille määrätä henkilökohtaiset päästökiintiöt tai maksimielintaso? Miten toteutuu demokratia ubiikkimaailmassa, miten selviävät puolueet? Pysyykö koulutus haasteiden perässä? Yhteiskunta vai eriskunta? Henki vai rahat?

Mitä nämä ajatukset herättävät Sinussa? Tervetuloa keskustelemaan!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Demokratiaa kehittämään

tiivistettyjä otteita keskustelusta

Leo Stranius: Demokratian kehittämiseksi löytyy ihan konkreettisia keinoja, kuten kansalaisaloitteet ja kansanäänestykset. Äänestysikärajaa voitaisiin laskea, mikä synnyttäisi heti kummasti keskustelua. Kukapa viime kunnallisvaalien jälkeen ehdottaisi sähköistä äänestämistä, mutta siihen kuitenkin tulevaisuudessa mennään. On ihan absurdia ajatella, että vuonna 2030 äänestettäisiin jossain kopissa.

Karina Jutila: Myös puolueiden pitää uudistua. Kun puolueet meillä toimivat julkisella rahoituksella - ihan syystäkin - tarvitaan enemmän läpinäkyvyyttä puolueiden rahankäyttöön ja niiden sisäisen elämän avaamista kansalaisille. Demokratian ja puolueiden itsensä kannalta on tarpeellista, että kuilu niiden ja kansalaisten välillä kaventuu. Vähimmillään vaatisin puolueille julkisia kehittämisohjelmia ja tulosvastuuta, kun sellaista vaaditaan kaikilta muiltakin. Tarvitaan myös uusia mittareita puolueiden toiminnan arviointiin.

Leo Stranius: Vain muutama prosentti ihmisistä kuuluu puolueisiin. Ajattelen, että kansanäänestys vaikka Natosta ja ydinvoimasta kyllä haastaisi ihmiset kahvipöytäkeskusteluihin tekemään politiikkaa aktiivisemmin kuin muutaman vuoden välein pidettävät vaalit. Demokratian mittana ei voi pitää äänestysaktiivisuutta, se ei riitä. Koko ajan valitetaan, että kouluissa ei ole demokratiaopetusta. Jos yhdeksäsluokkalaiset alkaisivat äänestää, kouluissakin syntyisi keskustelua ihan huomaamatta – haluttiin tai ei.

Karina Jutila: Totta kai meidän pitäisi antaa 16-vuotiaiden äänestää. En ymmärrä, miten ikä voi määrittää kansalaisuutta ja äänioikeutta niin vahvasti kuin se nykyisin määrittelee. Kun sanotaan, että nuorilla ei ole kypsyyttä tehdä poliittisia päätöksiä tai valita vaaleissa, niin voi kysyä, miten on 85-vuotiaiden dementikkojen laita, jotka saavat äänestää. Minulle ainakin on muutama vanhus soittanut ja kysynyt, että ketäs me äänestetään, mikä numero? En tiedä, montako ääntä minulla on vaaleissa. Monella peruskoulun 9-luokkalaisella on ihan loistavat mahdollisuudet tehdä tietoisia päätöksiä ja oppia. Ei meidän tarvitse olla valmiita siinä vaiheessa.

2 kommenttia:

  1. Julkistamistilaisuudessa paikalla ollut valitti tilaisuuden jälkeen, että kaikki syyttivät poliitikkoja eikä kukaan samaistunut puoluepolitiikkaan, vaikka kytköksiä tiedetään olevan. On demokratian kannalta huolestuttavaa, jos yhteiskunnallisessa keskustelussa puoluepolitiikka erottuu omaksi erilliseksi saarekkeekseen muun keskustelun ulkopuolelle. Minusta keskustelua olisi hyvin voinut puoluepolitisoida. Se olisi tuonut siihen realismia ja selkeyttänyt kannanottoja. Nyt ongelmia saattoi ohittaa puhumalla riittävän abstraktisti. Oltaisiin voitu esimerkiksi käsitellä sellaisia hyvinvoinnin kannalta relevantteja kysymyksiä kuin miten puoluepoliittiset voimat ovat suhtautuneet esimerkiksi energian hinnan kallistamiseen tai turhakkeiden verotuksen kiristämiseen tai isyyskuukausien lisäämiseen tai uusia tarpeita synnyttävän mainonnan rajoittamiseen tai maahanmuuttoon. Se olisi kiinnostavaa siinäkin mielessä, että puolueiden sisällä taitaa olla noissa kysymyksissä aika lailla hajontaa näkyvien edustajien kesken.

    VastaaPoista
  2. Puolueiden erilaiset kannat (ml. sisäiset) energian hinnanasetannasta, turhakkeiden määrityksestä ja hinnoittelusta, isyyslomien pituudesta, mainonnan vapaudesta jne. pitäisi tosiaan saada paremmin päivänvaloon. Erityisen tärkeää olisi kuulla perusteet sille, mitä ja kenen päämääriä näillä erilaisilla keinoilla ensisijaisesti tavoitellaan.

    VastaaPoista