Mitkä ihmeen pidot?

Yltäkylläisten pidot – hyvinvoinnin tulevaisuus on 1930-luvulta alkaneeseen Pidot-perinteeseen liittyvä keskustelukirja, jossa yhdeksän ajattelijaa pohtii yhteiskunnan kehitystä pitkällä tähtäimellä. Pöydän ääressä kesäkuussa 2009 olivat koolla Heikki Hiilamo, Tuula Helne, Teppo Eskelinen, Tiina Silvasti, Leo Stranius, Isä Ambrosius, Riina Nevamäki, Karina Jutila sekä Jaakko Kiander.

Mitä tarkoittaa hyvinvointi 30 vuoden kuluttua? Mitä tavoittelemme sitten, kun perustarpeet on tyydytetty? Vieläkö bruttokansantuote on pätevä hyvinvoinnin mittari? Miten eletään maailmassa, jonka suurin haaste ilmastonmuutoksen torjunta? Täytyykö ihmisille määrätä henkilökohtaiset päästökiintiöt tai maksimielintaso? Miten toteutuu demokratia ubiikkimaailmassa, miten selviävät puolueet? Pysyykö koulutus haasteiden perässä? Yhteiskunta vai eriskunta? Henki vai rahat?

Mitä nämä ajatukset herättävät Sinussa? Tervetuloa keskustelemaan!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Koulutuksen ja kasvatuksen haasteet

tiivistettyjä otteita keskustelusta

Heikki Hiilamo: Jotta henkisyydellä ja valistuksella olisi laajempaa kantavuutta, sen pitäisi levitä koulutuksen kautta, muuten se jää pienten eliittien puuhasteluksi. Ajattelen, että 2030 meillä voisi olla paljon nykyistä kansainvälisempi koulu ja koulutus. Koulut olisivat jopa pelkästään englanninkielisiä tai ainakin kaksikielisiä. Tuntuu, ettei maailmankansalaisuutta synny, ellei ole yhteistä kieltä ja englanti on paras vaihtoehto sellaiseksi. Jos meillä on yhteinen raha, niin kyllä meillä pitäisi olla yhteinen kielikin - tietysti on ikävää, että se ei voi olla jokaisen oma vanha kulttuurikieli.

Ambrosius: Tiedollisen kasvatuksen ohella pitäisi panna paljon enemmän painoa persoonallisuuden kehittämiselle. Itseanalyysiä ja sisäistä pohdintaa ei ole opittu riittävästi ja kuitenkin tulevaisuuden maailmassa sivistys, henkinen laaja-alaisuus, kyky nähdä asioita samalla kertaa useasta näkökulmasta ja käsitellä useita paradigmoja ovat entistä tärkeämpiä taitoja.

Riina Nevamäki: Kuinka varmistetaan, että koulu kasvattaa maailmankansalaisia? Koulussa täytyy puhua reaaliajassa isoista asioista kuten makean veden pulasta ja ihmiskunnan suurista liikkeistä. Mitä lasten täytyy tietää ja ymmärtää nähdäkseen eri asioiden syy-seuraussuhteita? Tuntuu kummalliselta, että puolet nuorista haluaa olla julkkiksia. Mikä ammatti se on? Vuoden 2030 nuoret elävät myös ihan uudenlaisessa nettimaailmassa. Miten he pystyvät suodattamaan ja löytämään oikeaa tieto ja elämään tiedon sekavan ylitarjonnan keskellä? On hienoa, että Suomessa lahjakkaat ihmiset haluavat valmistua opettajiksi. Heidän palkkatasonsa ei vastaa työn vaativuutta ja sen suhteen täytyy tapahtua jotain.

Tiina Silvasti: Pidän erinomaisen tärkeänä, että meillä säilyy universaali, tasokas peruskoulu ja lukio. Jos meidän koulujärjestelmämme romahtaa tai jos tulee heikkotasoisia kunnallisia kouluja ja yksityisiä eliittikouluja, silloin on lopun ajan alku käsillä. Meillä on selvästi vaikeuksia kytkeä kehityksen sosiaalinen ja ympäristöpuoli yhteen, mutta tulevaisuuden lapset joutuvat ilman muuta tekemään niin. Ja he varmaan tekevät sen ihan vaivatta, eivätkä ymmärrä meidän tuskaamme näiden asioiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti