Niukkuuden jakamisesta

tiivistettyjä otteita keskustelusta

Leo Stranius: Tiettyyn rajaan asti tulotaso ja hyvinvointi korreloivat keskenään. Tämä raja on yleensä noin 1000 dollaria tai vähän yli kuukaudessa, sen jälkeen onnellisuus ja hyvinvointi eivät kasva vaikka tulot kasvaisivat. Jotta pystyisimme tyytymään tähän, meidän pitäisi löytää tulevaisuudessa mekanismeja, joiden avulla siirryttäisiin degrowth-talouteen. Siinä yhteiskuntajärjestelmä ja talous eivät edellytä kasvua toimiakseen. Nyt ollaan tilanteessa, jossa talous ajautuu jonkinlaiseen kriisiin, jos se ei koko ajan kasva, ja sen myötä kriisiytyy koko yhteiskunta. Tämä onnistuisi tietysti siten, että tyytyisimme vähempään.

Karina Jutila: Ei kannata olla liian jalat irti maasta. Meidän on hyvinvoivina ja hyvin toimeentulevina ihmisinä helppo sanoa, että luovutaan siitä ja tästä ja tyydytään vähempään. Suomessa on kuitenkin ihan oikeaa köyhyyttä, esimerkiksi pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä. Voiko heitä mennä osoittamaan sormella, että tyydy vähempään, tarkastele itseäsi ja ota onnellisuutesi siitä, kun rahat eivät riitä?

Tiina Silvasti: Minä en ainakaan halua, että köyhälle kansalle aletaan opettaa, että raha ei tee onnelliseksi. Eriarvoisuuden kasvu on iso asia. Kun ihminen elää suhteessa yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin, syntyy tahtomattakin vertailuasema. Ne, jotka kokevat, että heidät jätetään yhteisen vaurauden jakamisen ulkopuolelle, voivat varmasti huonommin. Sosiaalipoliitikkona tekisi mieli sanoa, että tämä on suurelta osin jakokysymys, siis miten hyvinvointia jaetaan. Minkä takia työmarkkinat ovat niin hurjat kuin ne ovat? Miksi kiire tuottaa niin paljon pahoinvointia? Eräs mielenterveystoimiston työntekijä kertoi mielestäni tästä aivan mainion esimerkin. Hän kertoi, että 20 vuotta sitten sahalle saattoi mennä siivoojaksi ihminen, joka otti keskellä päivää torkut. Ihminen saattoi olla mukana työelämässä, vaikka oli mielenterveysongelmia. Eihän sellainen kävisi enää nykyisin päinsä mitenkään. Jossain vaiheessa pitää pohtia, milloin globalisaatiokortti otetaan esille. Kun metsäteollisuus lähtee Kiinaan, puhutaan globalisaatiosta. Mutta kun puhutaan hyvinvoinnin jakautumisesta, silloin globalisaatiokorttia ei oteta esiin.

Globaali vastuu

tiivistettyjä otteita keskustelusta

Teppo Eskelinen: Väitän, että suurin osa maailman ihmisistä pystyisi ruokkimaan itsensä aivan hyvin, jos heille vain annettaisiin siihen mahdollisuus. Tai jos sitä ei aktiivisesti estettäisi. Ihmiset, jotka ovat täysin riippuvaisia paikallisista luonnon resursseista kehitysmaissa, syrjäytetään suurimittaisen talouden tieltä. Ilmastonmuutos vaikuttaa valtavasti ihmisten olosuhteisiin, resurssivirrat kulkevat jatkuvasti globaalista etelästä globaaliin pohjoiseen. Globaali näkökulma on todella tärkeä, mutta meidän pitäisi aina kääntää katse ensin itseemme ja omaan elämäntapaamme sekä siihen, millaisia prosesseja se ruokkii ja edistää.

Heikki Hiilamo: Minusta sinä Teppo vähän romantisoit köyhiä. Kun lapsia kuolee ja kun ihmiset kärsivät fistulan tyyppisistä vaivoista, kyse on pitkälti alikehityksestä ja alistumisesta, todellisesta resurssien puutteesta. Siinä tilanteessa ihmiset eivät ole kovin kekseliäitä eikä heillä ole edellytyksiäkään siihen. Minusta olisi hyvä, jos ihmiset kertoisivat julkisesti antavansa rahaa hyväntekeväisyyteen. Se olisi hyvä normi ja se voisi murtaa sitä yleistä uskomusta, että kaikki käyttäytyminen on itsekästä. Altruistisetkin ihmiset joutuvat keksimään käytökselleen jonkun itsekkään selityksen, jotta se hyväksyttäisiin.

Teppo Eskelinen: Tietysti kehitysapu on tärkeää, mutta se on aivan murto-osa siitä resurssivirrasta, joka kulkee toiseen suuntaan. On myös tärkeää vedota ihmisiin, jotta heillä kehittyy joku eettinen vastuu maailman asioista. Mutta kun puhutaan hyväntekeväisyydestä ja mitä sillä voi saada aikaan, samassa lauseessa täytyy sanoa, että hyväntekeväisyys on tyypillistä sellaisissa yhteiskunnissa ja järjestelmissä, joissa paremmat hyvinvointijärjestelmät ovat romahtaneet. Hyväntekeväisyys on myös todella tehotonta. Yksikään maa tai alue maailmassa ei ole koskaan noussut hyväntekeväisyyden ansiosta. Nousu tapahtuu muilla keinoin, tyypillisesti siihen vaikuttavat vahvat yhteiskunnalliset liikkeet.

Leo Stranius: Joskus on vaikea tuntea surua, kun näkee työpaikkojen valuvan etelään, koska kaikkinainen tulonsiirto pohjoisesta etelään edistää globaalia tasa-arvoa ja oikeudenmukaisempaa tulonjakoa.